310310 Alkuko hankalaa? Mitä vielä...

Tänään siis starttaan jälleen oppimisen oudoille poluille omaperäisesti oireillen… tarjottimella Opettaja.tv:n virtuaalikurssi ”Sosiaalinen media oppimisen ja opetuksen välineenä”.

Kurssimateriaalin ensimmäisessä osiossa esitellään… hmm… mitä ne nyt olikaan? Juu… Tietoverkon välineet! Suurimpana ja kauneimpana Googlen työvälineet… Noh! Nyt mää sitten jo hukkasin sen Opettaja.tv:n sivun, jossa tämä koko materiaali on/oli esillä. Hööö! Täytynee etsiä sitä sähköpostissani olevan linkin kautta. Niin, tai ehkä löydän sen suosikeistani nopeammin…

Oikeasti. On erittäin otollinen aika pysähtyä hieman taas pohtimaan, mitä oppiminen on ja mihin pyrin oppimisessa sekä opettamisessa. Oppimisen perusideahan ei voi olla pelkästään välineiden käyttämisen ja teknisten taitojen lisääntyminen, vaikka se useimmiten niin suppeasti mielletäänkin. Ja valitettavasti. Kun menet tanssitunnille, ensimmäisenä (ja toisena, ja kolmantena…) siellä käydään läpi erilaisia tekniikoita ja niiden oikeaoppiseen suorittamiseen liittyviä välinehankintoja. Sitten suunnistat kuvaamataidon kurssille ja sen anti painottuu siihen, miten paljon erilaisia menetelmiä välineineen on olemassa. Entäs kirjoittaminen? Aloitat luovan kirjoittamisen opinnot ja huomaat, että tekniikan taitaminen on jälleen sisältöä ja oppimisen henkisempiä tavoitteita tärkeämpi. Tätäkö on oppiminen isolla O:lla tänä päivänä? Ja Taas? Nooh… Mutta… Jos nyt jotain hyvää, niin tiedän tällä kertaa heti opintojeni alkumetreillä, että kyse on pelkästä välineestä ja sen käytön oppimisesta. Kurssin nimihän sen nyt jo paljastaa reilusti ja rehellisesti. Hyvä niin.

Googlen työvälineitä esittelevä johdannon lukemisessa joudun pinnistelemään ja ponnistelemaan. Apuna on onneksi kaaviokuva, joka ei ehkä sittenkään ole niin kuvainnollinen – havainnollinen – kuin sen pitäisi olla. En ymmärrä mitään. Jeeeee! Olen Nainen. Nainen sisäisesti ja ulkoisesti! Ja tämä tietotekniikka ei tällä tavalla mene - ei ole koskaan mennyt - minulla perille. Aaaapuuuuuuaaaaaa!

Mutta Onneksi minulla On Mies! Hän on tietoliikennetekniikan insinööri. Siis koulutukseltaan. Ehkä hän voi jossain välissä antaa hieman tukiopetusta… hand-by-hand… Hope so! :D Ai niin, mutta eihän meillä ole koskaan yhteistä aikaa… Pakko selvitä ihan itse! Minä-itte! I do it, Really! Itsensä psyykkaaminenhan on tärkeää kaikissa oppimisprosesseissa ja mikä sen parempi paikka siihen onkaan kuin oppimispäiväkirja. Aamen.

Googlen ”kotipesän” aikaan saamiseksi pitäisi siis alkaa tehdä jotain ihan oikeasti. Hä? Uskallankohan mää? Entä, jos en osaa, ja kohta koko maailma tuntee ja tietää, kuka on minä olen. Siis kaikki ne tietoturvariskit ja virukset ja mitä kaikkea voinkaan koheltaa… No, Hei! En mää nyt niin tyhmä voi olla. Toivottavasti en... <3

Tästä se lähtee. Kait…”Rekisteröidy Google-palveluun ja kirjaudu sisään.” No, eikä lähde, kun ei löydy paikkaa, missä rekisteröityä. Ok! Yritän siis vain kirjautua! … Eihän se anna kirjautua, kun en ole rekisteröitynyt. V....! Missä rekisteröidyt, kun ei koko sanaa ”rekisteröidy” löydy palvelun etusivulta? Onneksi olen opettajaani viisaampi (useimmiten :D) ja keksin, että sille rekisteröitymiselle on ehkä joku toinenkin nimi kyseisellä sivulla. Juuh! Nyt helpotti. Se on TI-LI!

Siis pitää luoda tili. Murrrrr! Murr! Miksei sitä voitu sanoa oikein jo oppimateriaalissa? Hä? Eli korjatkaa heti: ”Luo tili Google-palveluun ja kirjaudu sisään”. Nyt lähtee!

Tai ei vieläkään. Homma kaatui siihen, että tiliytymisessä olisi pitänyt vahvistaa jotain ihmesotkua kirjaimin. Ja siitä sotkusta ei todellakaan saanut mitään selvää. Niin ja sitten olisi pitänyt lukea joku tosi pitkä sopimusehto. Eikä ole aikaa… Nyt! Ehkä huomenna????????? Sen verran ehdin tänään, että tulostan tuon palvelusopimusehtoilun paperille ja syvennyn siihen seuraavaksi… mutta voi, voi näitä VÄLINEITÄ. Tulostin ei toimi! Ei tänään. Ehkä jo huomenna :-)