180410 Kaksijakoinen ja moninkertainen julkaiseminen

on kivaa ja kamalaa - oli sisältöä julkaistavaksi tai sitten ei. Ja jos sisältö tilapäisesti puuttuu ja sen lisäksi välineet, joiden kautta ja avulla pitäisi jotain julkaista, ovat vieraita – iskee pahemman luokan alemmuuskompleksi päälle. Viestiminen verkossa, julkisesti julkisuudessa – vaarallista ja viehättävää verkostoitumista… kyllä… outo ilmiö itseydessäni, saati sitten itseni ulkopuolella. Kaiken kansan keskellä pitäisi osata kieltä jos toistakin, ymmärtää teknisistä sovelluksista ja niiden käyttäytymisestä sitä ja tätä. Plus, että muistaa se olennainen tosiasia, että jokaisen julkaisun takana on elävä, tunteva ja herkkä ihminen. Tai niin ainakin olen tähän päivään mennessä luullut ja kuvitellut…

Google sites:ien kanssa kohelsin todenteolla. Päätökseni leikkiä välineiden opettelun kanssa ei oikein ota leiville tilanteessa ja oppimisen vaiheessa, jolloin huomaa julkaisevansa koko maailman saavutettavaksi juttuja, jotka ei koko maailmalle ole just nyt tarkoitettu. Oppimistehtävien tarkemmat ohjeet olisivat viimeistään tässä vaiheessa kultaakin kalliimmat. MITEN ”luot”, ”lisäät”, ”määrität”, ”sisällytät”, ”muotoilet”, ”editoit”… sisältöä (tekstiä, kuvia, taulukoita…) sivuille… sivustoille... työvälineillä työvälineille. Verbit tuollaisenaan ovat kovin abstrakteja eli epähavainnollisia ja samaan aikaan erittäin monitulkintaisia. ”Kokeilujakin” kun on niin monenmoisia.

Pitäisiköhän tässä vaiheessa keskittyä opiskelemaan vain se kansainväliseksikin tituleerattu kieli perin pohjin - niin että selkäytimessä sykähtäisi heti huomiota herättävästi olennainen ja oleellinen merkitys, mistä milloinkin puhutaan…

100410 Materiaalin muokkausta

Nyt viimeistään on aika siirtyä Microsoftin tutuista ja turvallisista työvälineistä tuntemattomampiin (toivottavasti edelleen turvallisiin) välineisiin. Kirjoitan tätä oppimispäiväkirjablogiani Googlen Writeriä hyödyntäen. Ja Voe KAUHEE, kun yhdelle riville mahtuu paljon tekstiä. Onko tämä tottakaan??? Maailmankuvani leviää horisontaalisesti hetkessä - kuinka kykenen kaiken hallitsemaan! Noo, ehkä totun tähän avaraan tilaani ja Word on pian muisto vain menneisyydestä... Tunnen itseni tosin hieman hölmöksi tässä kaiken kaikille kertoessani. Eli Saa Nauraa! Se pidentää ikää ja kuuluu olennaisesti oppilaiden/opiskelijoiden oireiluihin. Miksei opettajienkin. Suosittelen suuresti! :D

Mutta ASIAAN! Tein/teen oppimistehtävääni kuin työtä käskettyä. Kyllä. Kopiointi sujuu ja tekstien muokkaaminen - vanhasta muistista. No Problems! :D Automaattinen tallennus... hmm... toivottavasti se toimii yhtä tiheään kuin manuaalinen. Olen niin tottunut siihen, että sähköt pätkivät ja tietokone tilttailee kustannuksellani. Jatkuva tallentaminen on paras keino välttää turhautumista työssään. Dokumenttien vertailun ja sisällysluettelon tekemisen jätän kuitenkin tässä vaiheessa hamaan tulevaisuuteen. Sitä ennen pyrin himmeästi hahmottelemaan, mihin näitä uudistuneita tekstinkäsittelytaitojani tarvitsen opettajan työssäni. Ha Haaa! Huomaan jatkuvasti tallentelevani tätäkin juttua. Se lienee selkäytimeen piirtynyt taitoni - toimintatapa, josta pois oppiminen ottaa oman aikansa. En osaa, enkä kykene luottamaan automaattiseen tallennukseen. En ainakaan vielä.

Seuraavaksi leikin laskentataulukko-sovelluksen kanssa. Siis kutsun leikiksi kaikkea sellaista opettelua ja opiskelua, josta puuttuu selkeä, konkreettinen päämäärä. Eli mihinkö tarvitsen työssäni "kevyt-Exceliä"? Jaa-a... Kiva sovellus - ehkä - mutta valitettavasti en ole tarvinnut sitä MS:nkaan versiota koskaan mihinkään. Business laskelmoivine ajatusmalleineen on perheessäni enemmän sen vähemmän kauniin osapuolen heiniä. Laadukkaassa laadullisessa opetus- ja tutkimustyössäni en ole lukuja, en kaavioita, enkä pylväitä tarvinnut. Siis taulukoiksi asti. Mutta mistäpä sitä koskaan tietää... Eli kiltin koululaisen tapaan tartun oppimistehtävään ja ryhdyn laatimaan mallin mukaista data-aineistoa ja graafia. Olisin kyllä toivonut jälleen, että opetusmateriaali olisi pitänyt sisällään edes hieman SEIKKAPERÄISEMMÄT JA TARKEMMAT OHJEET! Ensimmäinen ongelmani on heti solujen (tai miksi niitä kutsutaankaan) yhdistämistoiminto otsikon asettelemiseksi taulukkoon. AAAPUUUUVA! Täytyy kokeilla, ja kokeilla, ja sekoilla ja sössiä... ja kokeilla! Hip Hei! Sieltä se löytyi ja ihan vahingossa! Jee! Nyt on otsikko useamman solun täytteenä! Jatkan tyyliin "yritys ja erehdys" ko. taulukon rakentelun kanssa. Kokeilemalla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kärsivällisistä kokeiluistani huolimatta kaaviokuvan tyypittely ei kuitenkaan onnistu. Tök tök!!! Ohjelma tarjoaa vaihtoehtoja kuvan tyypittelylle, mutta vain yhteen on silti käytännössä tyytyminen, kun muut vaihtoehdot eivät suostu aukeamaan.

Picasa-ohjelmasta sen verran, että olen käyttänyt sitä jo aiemminkin kuvieni editoimiseen. Ihan käypä ja tutuksi tullut ohjelma, mutta luulen, että isolla rahalla voisi saada parempiakin kuvan editointiohjelmia. Kait. Oikeasti harmittaa, että nykyiset digikuvani ovat huomattavasti huonompilaatuisia kuin ne perinteisellä kameralla otetut. Niin... kuvien määrähän ei kykene korvaamaan niiden laatua. Huom! Kamerani on parasta valioluokkaa, mutta ne kuvat :-/

070410 Kokeiluja kotipesässä

Googleen tiliytyminen alkuhankaluuksien jälkeen onnistui epäröimättä! Kotipesässä touhutessani huomasin kuitenkin pian, että oppimistehtävien ohjeistus ei pitänyt paikkaansa. Kuka ja mikä lie laatinutkaan noin paljon aukkoja sisällään pitävät etenemisohjeet. Keksi siinä sitten, että mitähän ohjeen antajalla milloinkin ja missäkin vaiheessa on unohtunut huomioida. Edes terminologia ei aina ollut sama kuin varsinaisilla sivuilla, joilla operoitiin.

Noo, se ohjeiden epäloogisuuteen turhautuminen johti tietysti (ja taas jälleen kerran) minut itsenäiseen ajatteluun ja rohkeisiin omaperäisiin kokeiluihin. Mitäs me tässä ketään apinoimaan, kun apinoimisesta ei ole mitään apua. Eikä se sitä paitsi ole edes kovin kivaa. Toimia nyt kuin kone toisten epätarkkoja ohjeita seuraten ja niitä hämillään ymmärtäen.

Google-dokumenttien Writer-työkalua testatessani huomasin, että sehän muistuttaa paljon Wordiä, jonka käyttö oli itselleni tuttuakin tutumpaa… Edessäni on nyt vain hieman muunneltu versio Wordistä. No mikä saisi minut vaihtamaan dokumenttien laatimisen Wordistä Googlen vastaavaan työkaluun. Enpä oikeastaan osaa sanoa. Ainakaan vielä.

GMailiin loin uuden sähköpostiosoitteen. Niitä alkaa olla itselläni jo melkoinen määrä muutenkin. Yliopistolla on omansa. Sitten on Luukussa ja Suomi 24:llä parikin eri osoitetta. Eiköhän näillä pärjätä jonkin aikaa. Edellyttäen, että muistan kaikkien salasanat oikein palveluihin kirjautuessa. Jooba Joo!! Harmi vaan (ja samaan aikaan erittäin HYVÄ), että yksi näistä sähköpostipalveluista on ylitse muiden – ollut ainakin toistaiseksi. Minkä lisän Googlen sähköposti sitten tuo tullessaan ja tarvitsenko sitä? Aika näyttää… ja jos ei näytä, niin se on muuttunut näkymättömäksi. Oikeasti.

310310 Alkuko hankalaa? Mitä vielä...

Tänään siis starttaan jälleen oppimisen oudoille poluille omaperäisesti oireillen… tarjottimella Opettaja.tv:n virtuaalikurssi ”Sosiaalinen media oppimisen ja opetuksen välineenä”.

Kurssimateriaalin ensimmäisessä osiossa esitellään… hmm… mitä ne nyt olikaan? Juu… Tietoverkon välineet! Suurimpana ja kauneimpana Googlen työvälineet… Noh! Nyt mää sitten jo hukkasin sen Opettaja.tv:n sivun, jossa tämä koko materiaali on/oli esillä. Hööö! Täytynee etsiä sitä sähköpostissani olevan linkin kautta. Niin, tai ehkä löydän sen suosikeistani nopeammin…

Oikeasti. On erittäin otollinen aika pysähtyä hieman taas pohtimaan, mitä oppiminen on ja mihin pyrin oppimisessa sekä opettamisessa. Oppimisen perusideahan ei voi olla pelkästään välineiden käyttämisen ja teknisten taitojen lisääntyminen, vaikka se useimmiten niin suppeasti mielletäänkin. Ja valitettavasti. Kun menet tanssitunnille, ensimmäisenä (ja toisena, ja kolmantena…) siellä käydään läpi erilaisia tekniikoita ja niiden oikeaoppiseen suorittamiseen liittyviä välinehankintoja. Sitten suunnistat kuvaamataidon kurssille ja sen anti painottuu siihen, miten paljon erilaisia menetelmiä välineineen on olemassa. Entäs kirjoittaminen? Aloitat luovan kirjoittamisen opinnot ja huomaat, että tekniikan taitaminen on jälleen sisältöä ja oppimisen henkisempiä tavoitteita tärkeämpi. Tätäkö on oppiminen isolla O:lla tänä päivänä? Ja Taas? Nooh… Mutta… Jos nyt jotain hyvää, niin tiedän tällä kertaa heti opintojeni alkumetreillä, että kyse on pelkästä välineestä ja sen käytön oppimisesta. Kurssin nimihän sen nyt jo paljastaa reilusti ja rehellisesti. Hyvä niin.

Googlen työvälineitä esittelevä johdannon lukemisessa joudun pinnistelemään ja ponnistelemaan. Apuna on onneksi kaaviokuva, joka ei ehkä sittenkään ole niin kuvainnollinen – havainnollinen – kuin sen pitäisi olla. En ymmärrä mitään. Jeeeee! Olen Nainen. Nainen sisäisesti ja ulkoisesti! Ja tämä tietotekniikka ei tällä tavalla mene - ei ole koskaan mennyt - minulla perille. Aaaapuuuuuuaaaaaa!

Mutta Onneksi minulla On Mies! Hän on tietoliikennetekniikan insinööri. Siis koulutukseltaan. Ehkä hän voi jossain välissä antaa hieman tukiopetusta… hand-by-hand… Hope so! :D Ai niin, mutta eihän meillä ole koskaan yhteistä aikaa… Pakko selvitä ihan itse! Minä-itte! I do it, Really! Itsensä psyykkaaminenhan on tärkeää kaikissa oppimisprosesseissa ja mikä sen parempi paikka siihen onkaan kuin oppimispäiväkirja. Aamen.

Googlen ”kotipesän” aikaan saamiseksi pitäisi siis alkaa tehdä jotain ihan oikeasti. Hä? Uskallankohan mää? Entä, jos en osaa, ja kohta koko maailma tuntee ja tietää, kuka on minä olen. Siis kaikki ne tietoturvariskit ja virukset ja mitä kaikkea voinkaan koheltaa… No, Hei! En mää nyt niin tyhmä voi olla. Toivottavasti en... <3

Tästä se lähtee. Kait…”Rekisteröidy Google-palveluun ja kirjaudu sisään.” No, eikä lähde, kun ei löydy paikkaa, missä rekisteröityä. Ok! Yritän siis vain kirjautua! … Eihän se anna kirjautua, kun en ole rekisteröitynyt. V....! Missä rekisteröidyt, kun ei koko sanaa ”rekisteröidy” löydy palvelun etusivulta? Onneksi olen opettajaani viisaampi (useimmiten :D) ja keksin, että sille rekisteröitymiselle on ehkä joku toinenkin nimi kyseisellä sivulla. Juuh! Nyt helpotti. Se on TI-LI!

Siis pitää luoda tili. Murrrrr! Murr! Miksei sitä voitu sanoa oikein jo oppimateriaalissa? Hä? Eli korjatkaa heti: ”Luo tili Google-palveluun ja kirjaudu sisään”. Nyt lähtee!

Tai ei vieläkään. Homma kaatui siihen, että tiliytymisessä olisi pitänyt vahvistaa jotain ihmesotkua kirjaimin. Ja siitä sotkusta ei todellakaan saanut mitään selvää. Niin ja sitten olisi pitänyt lukea joku tosi pitkä sopimusehto. Eikä ole aikaa… Nyt! Ehkä huomenna????????? Sen verran ehdin tänään, että tulostan tuon palvelusopimusehtoilun paperille ja syvennyn siihen seuraavaksi… mutta voi, voi näitä VÄLINEITÄ. Tulostin ei toimi! Ei tänään. Ehkä jo huomenna :-)