lauantai 10. huhtikuuta 2010

100410 Materiaalin muokkausta

Nyt viimeistään on aika siirtyä Microsoftin tutuista ja turvallisista työvälineistä tuntemattomampiin (toivottavasti edelleen turvallisiin) välineisiin. Kirjoitan tätä oppimispäiväkirjablogiani Googlen Writeriä hyödyntäen. Ja Voe KAUHEE, kun yhdelle riville mahtuu paljon tekstiä. Onko tämä tottakaan??? Maailmankuvani leviää horisontaalisesti hetkessä - kuinka kykenen kaiken hallitsemaan! Noo, ehkä totun tähän avaraan tilaani ja Word on pian muisto vain menneisyydestä... Tunnen itseni tosin hieman hölmöksi tässä kaiken kaikille kertoessani. Eli Saa Nauraa! Se pidentää ikää ja kuuluu olennaisesti oppilaiden/opiskelijoiden oireiluihin. Miksei opettajienkin. Suosittelen suuresti! :D

Mutta ASIAAN! Tein/teen oppimistehtävääni kuin työtä käskettyä. Kyllä. Kopiointi sujuu ja tekstien muokkaaminen - vanhasta muistista. No Problems! :D Automaattinen tallennus... hmm... toivottavasti se toimii yhtä tiheään kuin manuaalinen. Olen niin tottunut siihen, että sähköt pätkivät ja tietokone tilttailee kustannuksellani. Jatkuva tallentaminen on paras keino välttää turhautumista työssään. Dokumenttien vertailun ja sisällysluettelon tekemisen jätän kuitenkin tässä vaiheessa hamaan tulevaisuuteen. Sitä ennen pyrin himmeästi hahmottelemaan, mihin näitä uudistuneita tekstinkäsittelytaitojani tarvitsen opettajan työssäni. Ha Haaa! Huomaan jatkuvasti tallentelevani tätäkin juttua. Se lienee selkäytimeen piirtynyt taitoni - toimintatapa, josta pois oppiminen ottaa oman aikansa. En osaa, enkä kykene luottamaan automaattiseen tallennukseen. En ainakaan vielä.

Seuraavaksi leikin laskentataulukko-sovelluksen kanssa. Siis kutsun leikiksi kaikkea sellaista opettelua ja opiskelua, josta puuttuu selkeä, konkreettinen päämäärä. Eli mihinkö tarvitsen työssäni "kevyt-Exceliä"? Jaa-a... Kiva sovellus - ehkä - mutta valitettavasti en ole tarvinnut sitä MS:nkaan versiota koskaan mihinkään. Business laskelmoivine ajatusmalleineen on perheessäni enemmän sen vähemmän kauniin osapuolen heiniä. Laadukkaassa laadullisessa opetus- ja tutkimustyössäni en ole lukuja, en kaavioita, enkä pylväitä tarvinnut. Siis taulukoiksi asti. Mutta mistäpä sitä koskaan tietää... Eli kiltin koululaisen tapaan tartun oppimistehtävään ja ryhdyn laatimaan mallin mukaista data-aineistoa ja graafia. Olisin kyllä toivonut jälleen, että opetusmateriaali olisi pitänyt sisällään edes hieman SEIKKAPERÄISEMMÄT JA TARKEMMAT OHJEET! Ensimmäinen ongelmani on heti solujen (tai miksi niitä kutsutaankaan) yhdistämistoiminto otsikon asettelemiseksi taulukkoon. AAAPUUUUVA! Täytyy kokeilla, ja kokeilla, ja sekoilla ja sössiä... ja kokeilla! Hip Hei! Sieltä se löytyi ja ihan vahingossa! Jee! Nyt on otsikko useamman solun täytteenä! Jatkan tyyliin "yritys ja erehdys" ko. taulukon rakentelun kanssa. Kokeilemalla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kärsivällisistä kokeiluistani huolimatta kaaviokuvan tyypittely ei kuitenkaan onnistu. Tök tök!!! Ohjelma tarjoaa vaihtoehtoja kuvan tyypittelylle, mutta vain yhteen on silti käytännössä tyytyminen, kun muut vaihtoehdot eivät suostu aukeamaan.

Picasa-ohjelmasta sen verran, että olen käyttänyt sitä jo aiemminkin kuvieni editoimiseen. Ihan käypä ja tutuksi tullut ohjelma, mutta luulen, että isolla rahalla voisi saada parempiakin kuvan editointiohjelmia. Kait. Oikeasti harmittaa, että nykyiset digikuvani ovat huomattavasti huonompilaatuisia kuin ne perinteisellä kameralla otetut. Niin... kuvien määrähän ei kykene korvaamaan niiden laatua. Huom! Kamerani on parasta valioluokkaa, mutta ne kuvat :-/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti